Yhteiskuntamme säätelee kehityspsykologisia siirtymiä
Viime vuosina siirtymä nuoruudesta aikuisuuteen on herättänyt keskustelua hyvinvointivaltioissa. Erityisen huomion kohteena on ollut aikuisuuden rooleihin siirtymisen lykkääntyminen yhä vanhemmalle iälle. Havighurstin 1940-luvun Yhdysvalloissa kehittelemä ihmisen psykologisia kehitystehtäviä koskeva teoria ei enää nykyään pidä paikkaansa ajallisesti nuoruusajan venymisen tähden. Suomessakin tämä ilmiö on tuttu. Nuoruus jatkuu pitkälle. Kouluttaudutaan pitkään, kokopäivätyöhön siirrytään aiempaa myöhemmin, perheet perustetaan myöhään. 20–34 -vuotiaiden synnyttäjien määrä on vähentynyt, mutta synnyttäminen 35. ikävuoden jälkeen on puolestaan yleistynyt. Viime vuosina tehty OECD:n tutkimus myös osoittaa, että suomalaisten valmistumisikä on korkeampi kuin useimmissa muissa OECD-maissa.
Historiallinen aika ja yhteiskunta muovaavat aikuisuuden siirtymiä erilaisten yhteiskunnan rakenteiden, kuten esimerkiksi vallitsevan koulujärjestelmän, kautta. Lisäksi yhteiskunnassa ja kehityspsykologisesti ajateltuna on sisäänrakennettuna erilaisia odotuksia tai käsityksiä siitä, milloin ja missä järjestyksessä elämäntapahtumien tai siirtymien tulisi tapahtua ihmisen elämässä.
Vaikka kouluttautuminen on yksilön kannalta tärkeää sekä omien tarpeiden että työmarkkinoille sijoittumisen kannalta, myöhään alkaneilla tai pitkään venyneillä opinnoilla on kuitenkin kääntöpuolensa. Opinnot viivästyttävät työelämään siirtymistä, taloudellista itsenäistymistä ja perheen perustamista.
Olisiko nuorten koulutuspolkuja syytä lyhentää ja nuorten opinto-ohjausta oikealle alalle tehostaa? Koulutusjärjestelmää muuttamalla olisi mahdollisuus aikaistaa myös muiden aikuisuuden siirtymien ajoittumista. Erityisesti naisten mielestä myös työn ja perheen yhteensovittamisesta aiheutuvat ongelmat, tai ainakin epäily siitä, että ongelmia saattaisi syntyä, on tärkeä syy lykätä perheellistymistä. Tämänkin tähden lisäksi hyvällä kotihoidon tuella on merkitystä perhepolitiikkaan, samoin kuin sillä, että pienten lasten äitien työllistymistä helpotettaisiin luomalla enemmän mahdollisuuksia osa-aikatyöhön.
Lisää Eija Räikkösen artikkelissa: “Riippuuko kaikki ajoittumisesta?”